Miten voi ollakin ihmisellä näin hyvä olla? Saavuttiin Tallinnaan eilen hyvissä ajoin puolen päivän nurkilla, erittäin väsyneinä. Olinhan edellisenä iltana ollut puoleen yöhön töissä, jonka jälkeen pakkasin vielä loput kamppeet ja vein koiran hoitoon. Herätys olikin sitten aamulla jo kuudelta, eli Tallinnaan päästyämme ei ollut ihan voittaja olo.
Tunnin verran vaelleltiin pitkin ja poikin kaupunkia, ennen kuin päädyttiin syömään suomalaisittain hesepullaa ja sieltä suunnistettiin hotelliin. Pelottavista arvosteluista ja halvasta hinnasta huolimatta hotelli yllätti oikein positiivisesti. Ei ongelmia kirjautumisessa ja huonekin on huippuviihtyisä. Seinät on toki kuin paperia, mutta eipä ole iso miinus, sillä ei juuri ole muita asukkaita näkynyt. Eli ainakin lomasesongin ulkopuolella tämä on oikeinkin hyvä mesta parin päivän todellisuuspakoiluun.
Päikkäreiden ja vauvantekohommien jälkeen kierreltiin kaupoilla, mutta ei osteltu oikein vielä mitään. Tänään ehkäpä suuntaamme paremmin ostoksille ja sitten kylpylöimään. Myös ravintola tarvitsee jälleen illaksi miettiä huolella, jotta kävisi yhtä hyvä tuuri kuin eilisen valinnan kanssa. Voin meinaan kertoa että keskiaikaisessa ravintolassa nautittu miekkailuesitys ja herkullinen kolmen ruokalajin illallinen auttoi kyllä saamaan unenpäästä vauhdilla kiinni.
